Tehtiin tuossa viikolla miehen kanssa ruoaksi oikein perinteisesti jauhelihakastiketta ja perunamuusia. Muusia tuli tehtyä sen verran reilusti, että sitä jäi yli. Minä en suoranaisesti lämmitettyä perunamuusia minään herkkuna pidä, joten tein siitä aamupalaksi meille perunarieskaa. Ohje on alunperin täältä: kotiliesi.fi/ruoka/reseptit/perunarieskat

1. Lisää perunamuusin joukkoon suola ja kananmuna.

2. Sekoita muusiin kaurahiutaleet ja jauhot. Jaa taikinasta leivinpaperoidulle pelille 10 suurta tai 18 pientä taikinakasaa.

3. Muotoile taikinakasoista jauhotetuin sormin ohuita leipäsiä. Pistele rieskat haarukalla ja paista 250-asteisessa uunissa keskitasolla noin 15 minuuttia, kunnes rieskojen pinta on hieman ruskistunut. Nauti heti.

Ohjeesta tulee 10 suurta tai 18 pientä rieskaa

Rieskat olivat todella nopeita ja helppoja tehdä. Ne sitä paitsi maistuivatkin todella hyvältä. ;)

Uskaltaisin väittää, että ainakin täällä on tänään ollut tähän mennessä kevään lämpimin päivä. Oli todella mahtava keli käydä oikein pitkällä lenkillä! Kuten arvata saattaa, siellä oli muutama muukin liikenteessä. Tulikin vedettyä kunnon hikilenkki, kun talvella on tullut harrastettua lähinnä sisäliikuntaa.

Meillä on miehen kanssa ollut tällä viikolla harvinaisen paljon yhteistä aikaa, kun on kerrankin sattunut pitemmät vapaat molemmilla samanaikaisesti. Yleensä meillä menee aina vapaat ristiin, kun ollaan kumpikin vuorotöissä. Onkin ollut mukavaa, kun on ehditty rauhassa puuhastella kaikenlaista: siivottiin koti oikein kunnolla, käytiin perjantaina elokuvissa ja eilen istuttiin vähän iltaa yhden kaverimme kanssa. Vaihteeksi näinkin. :)

Tein pitkästä aikaa pirtelöä tänään. En tosin tykkää sellaisista rasvapommipirtelöistä, joissa on kilokaupalla kermaista jäätelöä ja sokeria. Teen yleensä pirtelön ihan marjoista ja rasvattomasta maidosta. Makeutukseksi laitan hieman hedelmäsokeria. Ja on muuten herkkua! Tällä kertaa tein pirtelön mansikoista ja mustikoista.

Blogeja on nykyään todella moneen lähtöön, mutta viime aikoina olen törmäillyt usein blogeihin, jotka käsittelevät puolison pettämistä, salasuhteita ja niin edelleen. Kyseessä on aihe, johon törmään usein myös työssäni hotellin vastaanotossa. Nämä salaparit on melko helppo tunnistaa muutamista jutuista, ja tässä ammatissa oppii muutenkin melko hyväksi ihmistuntijaksi. Poikkeava käytös pistää joka kerta silmään.

Perinteisesti miehet ovat olleet se pettävä osapuoli parisuhteissa, mutta kylläpä nykypäivänä naisetkin osaavat sen  jalon taidon. Mitä en ymmärrä on se, että miksi kukaan pitäisi aiheesta blogia. Kiinnijäämisen riski kasvaa varmasti huomattavasti ja voin kuvitella sen kommenttihyökytyksen, minkä kirjoittajat saavat osakseen. Ehkä se on tapa purkaa huonoa omaatuntoa, ehkä blogittajat keksivät kaikki juttunsa omasta päästään. Mene ja tiedä.

Minua kuitenkin surettaa se, että pettäminen on niin yleistä. Vai pitäisikö yhteiskunnan olla erilainen? Ei elettäisikään enää yksiavioisesti, vaan kaikki voisivat hyppiä kukasta kukkaan ilman omantunnontuskia. Hyi, ei kiitos. Sukupuolitaudit rehottaisivat, ja joillain naisilla saattaisi olla lapsia sen Peran, Joren, Matin, Keijon ja naapurin Villenkin kanssa…

Ymmärrän toki sen, että pitkässä parisuhteessa toisen naama saattaa alkaa kyllästyttämään ja seksielämä kuivua kasaan. Mielestäni pettäminen ei kuitenkaan ole mikään ratkaisu. Eikö ole parempi sitten vaikka erota? Mutta sehän olisi oman mukavuusalueen ulkopuolelle lähtemistä! Osa ihmisistä on aivan uskomattoman itsekkäitä, halutaan pysyä siinä kivassa parisuhteessa elämänsä rakkauden kanssa, mutta silti pitäisi saada elää kuin sinkku. Tajuavatkohan he, mitä ovat vaarassa menettää toiminnallaan?

Ehkä olen vain tekopyhä hurskastelija, sillä eihän kukaan ole täydellinen. Kuitenkin tuollainen kaksoiselämän viettäminen saa minut voimaan pahoin. Omaa elämänkumppania pitäisi kuitenkin kaikesta huolimatta kunnioittaa sen verran, ettei tieten tahtoen häntä satuta noin äärimmäisellä tavalla. Mutta asia, mitä joku ei tiedä, ei voi häntä satuttaa… Vai miten se oli?

Tämä kirjoitus pääsee ihan uuteen kategoriaani: ”Mitä ihmettä?”. Notkun jonkin verran monen muun nykyihmisen tavoin Internetin erilaisissa kuvagallerioissa. Eihän siinä mitään sen kummempaa ole, mutta olen onnistunut hommaamaan itselleni ns. nettikiusaajan. :D

Tämä sankari kirjoitteli minulle joskus monta vuotta sitten jotain flirttailevia kommentteja kuviini. En hänelle mitään vastannut, koska hänellä on joskus ollut jonkinlainen pikaromanssi tms. serkkuni kanssa. Kuten arvata saattaa, minua herran kommentit lähinnä iljettivät. Minusta parempi on olla vastaamatta kokonaan kuin kirjoittaa jotain tylyä takaisin. Etenkin, kun varmasti suurin osa naisista saa niin paljon samankaltaisia kommentteja kuviinsa, että ei enää jaksa vaivautua vastaamaan kaikille.

99,9 % näistä tilanteista ei aiheuta yhtään mitään. Mutta eikös tämä järjen jättiläinen provosoidu vastaamattomuudestani oikein kunnolla, ja ala haukkumaan minua huoraksi ja vaikka miksi. Jännä logiikka, olen huora kun en anna! Tämän vielä jotenkin ymmärtäisin, jos kyseessä olisi joku 15-vuotias vapaan kasvatuksen tulos. Mutta mutta… Tämä herra on jo melkein 30.

Yleensä näistä pääsee eroon laittamalla banniin, ja asia on sillä selvä. Tästä tyypistä ei valitettavasti pääse. Bannasin hänet kaikissa kuvagallerioissa, missä olen. Kuitenkin luulen, että hänet bannaa aika moni muukin, sillä hän aina välillä poistaa vanhat tunnuksensa näistä kuvagallerioista ja tekee uudet. Tuolloin tietysti hän pystyy taas kommentoimaan kuviani. -.- Here we go again. Tätä on jatkunut vuosikaudet: tänään viimeksi tämä low-life kävi herjaamassa minua. Kun ei muuta keksinyt, haukkui minua läskireideksi. Ja pääsi jälleen kerran banniin.

Mikä näitä ihmisiä oikein vaivaa? Ja kun kyseessä on vielä aikuinen, minua vanhempi mies. Luulen, että tässä tapauksessa heikko itsetunto yhdistettynä matalaan älykkyysosamäärään ja liialliseen vapaa-aikaan aiheuttaa näin hienon lopputuloksen… Pointti on vielä se, että en mielestäni ole tehnyt mitään sellaista, mikä minussa voi tätä kaveria niin pahasta ärsyttää. Toki joku viisas on joskus sanonut, että mitä tyhmempi ihminen on, sitä helpommin hän provosoituu. Tuon väitteen ainakin tässä tapauksessa allekirjoitan ja varmuuden vuoksi vielä vedän keltaisella korostuskynällä päälle!

Tänään olisi sitten viikon ainoa vapaapäivä. Mutta eipä tuo haittaa, kun lähdetään todennäköisesti ensi viikon alussa reissuun viikoksi. :) Yleensä ottaen pidän todella paljon työstäni, mutta välillä asiakaspalvelualalla joutuu sellaisiin tilanteisiin, ettei vastaavaa toivoisi kenellekään. Eilenpä oli minulla sitten sellainen päivä. Episodi oli todella pitkä ja vaikeasti selitettävissä, mutta lyhykäisyydessään: henkilö, joka ei ollut meidän asiakkaamme, huusi ja kiroili minulle ihan raivona asiasta, joka ei millään tavalla ollut minun vikani.

Tilanteen jälkeen työvuoroni meni arvatenkin ihan reisille, en pystynyt suurinpiirtein muuta tekemään kuin itkemään takahuoneessa. Onneksi en ollut yksin töissä. Olen aika monesti miettinyt, mitä liikkuu sellaisten ihmisten päässä, jotka tuolla tavalla huutavat ja kiroavat ihmisille, jotka vain yrittävät tehdä työtään. Kyllä, itsekin saan joskus huonoa asiakaspalvelua, mutta mites ne käytöstavat kaikesta huolimatta? Toki nämä ovat marginaalitapauksia, mutta kenenkään ei pitäisi työssään joutua sietämään tuollaista...

Onneksi asiakaspalvelutyökin on suurimmaksi osaksi todella mukavaa ja suurin osa asiakkaista on todella ihania. :) Tässäpä vielä kuva ruusuista, jotka eräät asiakkaamme minulle ostivat. Iso kiitos!